Virallinen nimi:

Rotu:

Sukupuoli:

Väri/merkit:

Syntynyt:

Rekisterinumero:

Savory Blueberry Lumos

Suomalainen puoliverinen

Ori

Musta, kpku, mej rsk, mtj mvsk

07.04.2013

VH13-031-0199

Kutsumanimi:

Painotus:

Koulutustaso:

Kasvattaja:

Omistaja:

Saavutukset:

Perri

Estepainotus

Vaativa B, re. 150cm, me. 120cm

Stall Lumos

Inga (VRL-14091)

tulossa

Savory Blueberry Lumos

Perri on virtuaalihevonen!

Luonnekuvaus

Perri on luonteeltaan oriksi hiukan diiva ja hyvinkin oman arvonsa tunteva. Nämä piirteet kai sitten oppinut nuivaluontoiselta emältään. Muita hevosia kohtaan Perri on suorastaan ylimielinen. Ori tarhataankin mieluiten vain alistuvampien lajitoveriensa kanssa, jotka osaavat jättää hänen korkeutensa rauhaan silloin, kun hän sitä vaatii. Päivänsä ori viettää patsastelemalla tarhassa tai karsinassa ylväänä, kuin katsellen turpansa vartta pitkin sen ohitse matelevia alamaisia. Talliin tulija saa siltä usein "hyvät huomenet" vain irvistyksen ja luimivien korvien muodossa..

 

Harjauksen aikana Perri usein seisoo ylvään ryhdikkäänä, kuopien aika-ajoin maata kuin käskyttääkseen hoitajaa olemaan nopeampi. Ori on myös syytä sitoa kiinni karsinassakin. Ei todellakaan ole mikään pureva ja potkiva hirviö, mutta saattaa joskus ojentaa napakalla näykkäisyllä. Satulointi ja suitsiminen menevät sentään rutiinilla ja ori suorastaan ahmaisee kuolaimet suuhunsa. Liikunta onkin Perrin parasta huvia ja sen silmiin syttyy aina tietty pilke, kun varusteet astuvat näkökenttään.

 

Selästä käsin Perri on kuin eri hevonen ja se onkin saanut loistavan alustavan koulutuksen kasvattajaltaan. Karsinassa kiukuttelevan machon tilalle astuu kentällä nöyrä, oppivainen ja sopivan tulinen ratsu. Perrillä on myös todella hyvät ja matkaa voittavat liikkeet istua. Paheitakin toki löytyy. Ori omaa nimittäin harvinaisen keveän takapään ja usein esitteleekin laukan lomassa hienoja pukitustaitojaan.

 

Koulua Perri menee ehkä hiukan nyrpeänä ja saattaa ajoittain kiukutella vastaan. Taitava ratsastaja saa sen kuitenkin puhkemaan kukkaan ja se vääntää surutta Helppo A-tason ratoja. Sen pitemmälle orin kanssa tuskin edes päästään, sillä se pitää takapäänsä viskomisesta, etenkin laukannostoissa. Tällainen käytös tuskin hivelisi tuomarien silmää, joten kouluratsastus on lähinnä kotioloissa tapahtuvaa tottelevaisuustreeniä.

 

Esteillä Perri on rohkea hyppääjä, jolla riittää ponnua aina 150cm radoille asti. Omaa erityisen hyvän hyppytekniikan ja kuuntelee ratsastajaansa sen kummemmin kuumumatta. Usein innostuessaan alkaa myös pukitella esteiden jälkeen ja radab päätteeksi saattaa vetäiskä oikean ilo-rodeon!

Sukutaulu

i. Vibrant Gooseberry Solo
rnkm, fwb

 

 

 

 

e. Rosyln Lyne
KTK-II
trn, fwb

ii. Inertia Creeps
km, fwb

 

ie. Limeberry Soda
ERJ-I
trn, fwb

ei. Ironsky
VIR MVA-Ch, KERJ-I, SPL-I, ERJ-II, YLA2

m, fwb

 

ee. Earth Intruders
SPL-I, ERJ-II
rt, fwb

iii. Myth Takes (evm)
rt, fwb

iie. Fatima (evm)
km, fwb

iei. Boosting Berryblush (evm)
tprn, fwb

iee. Sarsaparilla Soda (evm)
m, fwb

eii. Lennon Hornet (evm)
 tprn, fwb

eie. Arte Guana (evm)
m, fwb

eei. Fine Art (evm)
rt, fwb

eee. Light My Fire (evm)
rt, fwb

Sukuselvitys tulossa...

Sukuselvitys

Kilpailukalenteri

PKK

20.04.2013 Stall Lumos, HY (SA)

02.06.2013 Seppele, EO-sert

02.06.2013 Miian virtuaalihevoset, EO-sert

 

Esteratsastus

31.05.2013 Sakasti, ERJ 150cm, sija; 6/50

15.10.2013 Zeiton Sporthorses, ERJ 150cm, sija; 6/40

16.10.2013 Zeiton Sporthorses, ERJ 150cm, sija; 4/40

 

Kenttäratsastus

08.05.2013 Satulinna, KERJ CIC3, sija; 1/37

Päiväkirja

22.2.2016: Ensimmäinen päivä uudella tallilla
Istuin silmät ristissä auton etupenkillä. Koko edellinen yö oli mennyt Perrin lukemattomia tavaroita pakatessa. Miten niitä oli muutamassa viikossa noin paljon ehtinytkään kertyä? Väsymyksestä huolimatta minulla oli vatsassa aggressiivinen perhoslauma, joka tuntui kasvavan metri metriltä uutta tallia lähestyttäessä.

Lunta oli tallipihalla nilkkoihin asti. Kello oli niin vähän, ettei niitä kai ollut ehditty auraamaan. Isäni ja veljeni kantoivat (raahasivat) Perrin ja minun tavarat talliin. Itse jäin yksin trailerin viereen seisomaan. Avasin trailerin rampin ja kiipesin sitten sisälle ottamaan korviaan luimistelevaa Perriä ulos. ”Kuules poika, hymyä huuleen”, tokaisin ja väistin suuria valkoisia hampaita rutiininomaisesti. Hevonen suorastaan hyppäsi ulos auton kyydistä päätään villisti ravistellen. Valkoista vaahtoa lensi siniselle kuljetusloimelle. Perri seurasi levottomin askelin perässäni talliin.

Tallissa oli valoisaa. Karsinoita tässä osassa oli vain kolme ja kahden varatun karsinan asukkaat tuntuivat innostuvan uudesta tulokkaasta kovasti. Minulla oli täysi työ pitää hevoseni aisoissa. Kiinnitin Perrin nopeasti käytävään. ”Iskä tuo mulle toinen riimunaru!” huikkasin varustehuoneessa olevalle isälle. Kun olin saanut orin turvallisesti, kiinni riisuin kuljetussuojat ja – loimen.

Noin tunti myöhemmin Perri oli syönyt aamuheinänsä, ja minä olin pukenut sen päälle tummansinisen toppaloimen kaulakappaleineen sekä ulkoilusuojat. Ulkona satoi hiljakseen lunta, kun talutin oria tarhoille. Se oli todella innoissaan menossa ja kun laskin sen irti, sain katsella kunnon riehumista sekä piehtaroimista. Hevonen taisi olla onnellinen, kun pääsi oikomaan jalkojaan.

Päivän missioni oli purkaa tavarat kaappiin, etteivät ne olisi ihan levällään varustehuoneessa ja käytävällä… Päätin kuitenkin ensin piipahtaa pikaisesti tallin toisella puolella katsomassa millaisia hevosia siellä asustelee. Suurin osa oli jo viety ulos, joten tyydyin tutkimaan nimikylttejä. Karsinoissa näytti olevan enimmäkseen Annan omistamia Suomenhevosia. Huomasin yhdessä karsinassa myös toisen Stall Lumoksen kasvatin, joka sai minut välittömästi innostuneeksi. Ihmettelin missä kaikki ihmiset ovat, mutta päätin palata jatkamaan omia hommiani.

Tavarat oli lopulta purettu vasta illalla. Päivän aikana olin jo jutellut monen tallilaisen kanssa. Ennen kotiin lähtöä halusin vielä käydä pikaisesti liikuttamassa Perriä, etteivät orin energiatasot pääsisi kasvamaan liian suuriksi… Hevonen oli ihan mielellään tulossa mukaani tarhasta ja sainkin varustamisen aloitettua varsin hyvässä aikataulussa. Harjasin oria hieman, mutta suurimmaksi osaksi se oli jo aivan puhdas. Jätin tarhasuojat jalkoihin, koska ne ovat juuri sopivat maastoiluun. Satulan alle laitoin heijastavan ratsastusloimen. Suitsiin vaihdoin kovemmat kuolaimet, koska uudessa paikassa Perrillä tuntuu olevan tapana unohtaa mitä rauhallisuus tarkoittaa.

Nousin orin selkään tallipihalla. Hevonen tuntui jopa hieman varovaiselta, kun pyysin sitä liikkeelle. Ehkä se tiesi, että minä en tiennyt yhtään, minne olin menossa… Perrin hengitys höyrysi. Oli jo hieman hämärää. Pyysin orin raville melko pian, ettei sille jäisi niin paljon aikaa tuijotella metsän mörköjä. Ravi oli pitkää ja reipasta, eikä ori tuntunut olevan yhtään jännittynyt uudessa maastossa. Ravailimme tienviertä hetken, kunnes löysin sopivan polun, jonne ohjasin hevosen. Alkuun Perri ei arvostanut ajatusta hangessa ravaamisesta ja yritti kaikin voimin kengurulaukalle, mutta kun tarpeeksi sinnikkäästi pistin vastaan se lopulta tyytyi osaansa.
 
Metsään päästyämme jarrutin Perrin käyntiin. Puiden oksat nuokkuivat lumen painon alla ja olin lievästi sanottuna huolissani, että sitä tippuu niskaamme. Onneksi ei tippunut. Metsä oli rauhallinen, mutta loppui varsin pian ja vastassa oli leveähkö tie. Ravasimme tietä pitkin. Minä sain jarrutella oria oikein kunnolla taas vaihteeksi. Perri oli alkanut hiota hieman ja sen suupielet ja rinnus olivat täynnä valkoista vaahtoa.

Yllätyksekseni saavuimme kartanon pihalle. Hyvän kokoinen pihatie, mietin mielessäni ja pysäytin Perrin. Päädyin vaan yksinkertaisesti kääntymään takaisin tulosuuntaan, mutta minut oli jo huomattu. ”Hei sinä siellä, odota!” joku huusi ja sai Perrin tekemään epämääräisiä väistöliikkeitä. ”Anteeksi, minuako se pelkää...?” kysyi päälle 20-vuotias mieshenkilö. ”Ei se pelkää, kunhan hölmöilee” vastasin. ”Hyvä. Mitä sinä täällä ratsastat?” mies kysyi kummastunut ilme kasvoillaan. ”Toin tänään hevoseni Raitulaan, sinne tallille. Ja en oikein tiedä näistä maastoista vielä”, kerroin ja sitten sainkin täyslaidallisen vinkkejä paikallisista ratsastusmaastoista. Olin hieman hämmästynyt ystävällisestä vastaanotosta. Perri jauhoi levottomana kuolaimiaan, se oli ehtinyt jo lähestulkoon nukahtaa, joten totesin, että olisi parasta lähteä jatkamaan, ettei hevonen kylmettyisi. Mies kertoi olevansa Viljami. Hänelläkin oli kuulemma hevosia omassa tallissaan.

Lähdimme rauhallisessa käynnissä pois talon pihalta. Olipa omituista, ihmettelin, en varmaan vain ole tottunut täkäläisten tapoihin vielä. Viljami oli neuvonut minulle hyvän reitin takaisin tallille. Kun Perri oli hieman lämmitellyt lihaksiaan uudelleen, saavuimme sopivasti lumiselle pellolle, joka oli kuulemma turvallinen paikka laukata. Perriä ei kahdesti tarvinnut käskeä, vaan se toimi kuin ajatuksen voimalla ja siirtyi matkaa voittavaan laukkaansa muutaman jättimäisen pukin saattelemana. Laukkasimme suuren ympyrän pellolla ja jatkoimme sitten suoraan pellon reunassa. Pellolta ei ollutkaan enää pitkä matka tallille. Jouduimme ohittamaan tarhassa olevia tammoja ja se melkein sotki loppuverryttelyn… Sain kuitenkin juuri ja juuri Perrin ravaamaan neitien ohi (tosin machovaihde päällä) ja kauemmas tarhasta päästyämme sain hevosen käyntiin. Se oli todella hikinen ja lumesta märkä, mutta tyytyväisen näköinen päästessään vihdoin karsinaansa syömään. Riisuin varusteet ja heitin fleece-loimen orin selkään. Jalkoihin laitoin yöksi fleece-pintelit. Ennen lähtöäni pudotin porkkanan Perrin ruokakuppiin, olihan se ollut hieno poika tänään. Kaikkiaan olin väsynyt, mutta todella iloinen siitä kuinka hyvin ensimmäinen päivämme Raitulassa oli sujunut.

kaiken © Inga ellei toisin mainita, Perrin kuvan linet: Ada, väritys: Kia K, luonnekuvaus: Ros.

Ulkoasun mustikkakuva: Vilseskogen by-nc

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now